Vapaita talonpoikiakin (ja näiden vaimoja) suurempi ihmisryhmä olivat erilaiset palkolliset. Rälssin omaan palvelukseensa palkkaamien ja kuninkaan linnanvoutien kruunun palvelukseen kustantamien soturien lisäksi oli lukuisa joukko erilaisia palvelustöitä suorittavia ammattiryhmiä, jotka elivät työstään saamallaan palkalla. Hyvin pieni osa palkasta maksettiin rahana. Useimmiten palkka muodostui ylöspidosta ja erinäisistä hyödykkeistä, kuten kengistä, kankaasta tai peräti ruokatavaroista.

Piiat muodostivat suuren työtätekevän naisväen enemmistön. Melkein jokaisella talonpojallakin oli ainakin yksi piika. Piiat tekivät lukuisia erilaisia naisten töitä myös kaupungin porvaristaloissa. Kartanoilla ja suurimmissa linnoissa piikojen työt olivat tehtävittäin jaettuja. Fatabuuripiika työskenteli linnan tai kartanon liinavaatevarastolla, keittiöpiika valmisti ruokaa, karjapiika huolehti karjaan kuuluvista eläimistä…

Piikojen töitä maatiloilla ja porvaristaloissa johtivat talojen omat emännät. Pappien talouksissa näiden naispuoliset taloudenhoitajat ja muissa emännättömissä taloissa emäntäpiiat. Linnoilla ja kartanoilla johtivat piikoja eri alojen emäntäpiiat ja emännät. Esimerkiksi linnojen fatabuuriemännät olivat merkittäviä hahmoja, joiden komentoon kuului kokonainen liinavaatevarastotorni ulkomuurissa, johon oli myös usein varastoitu linnan arvoesineistö.

Linnat olivat seutujensa merkittävimpiä työnantajia ja niille palkattiin kausityöntekijöinä ”itsellisiä”, sekä miehiä että naisia. Nämä asuivat muina aikoina omia talojaan tai mökkejään, mutta vähäisen maaomistuksensa tähden tarvitsivat lisäansioita, eivätkä voineet siten elää kuten vapaat talonpojat.

Linnojen pääasiallinen miespuolinen työvoima olivat kuitenkin linnan omat rengit. Nämä huolehtivat mm. linnan hevosista, pelloista, veneistä ja palisadeista (kaikki itämaan suurimmat linnat rakennettiin alun perin saarille) sekä lukuisista korjaus- ja rakennustöistä. Rengit saattoivat myös joutua tekemään asepalvelusta linnalla. Sota-aikana linna varusti renkinsä keihäin ja jousin, joskus jopa jalkajousin. Tästä syystä heitä ajoittain nimitettiin saksalaisittain nihdeiksi, aseellisen palvelijan nimityksellä.

Renkejä oli töissä myös maatiloilla ja porvaristaloissa. Renkien työt olivat yleensä perus miestentöitä, kuten pellonraivausta, peltotöitä, hevosista huolehtimista ja ajoittain jopa metsästystä tai kalastusta. Renkien töitä johti yleensä talon isäntä itse, mutta mikäli renkejä oli suurempi joukko, kuten kartanoilla tai linnalla johti työtä isäntärenki.

Varsinaisen linnan voudin eli linnan herran lisäksi linnalla oli suuri joukko muitakin vouteja, kuten kellarivouti, porttivouti ja ratsuvouti. Nämä olivat virkanimityksiä tietyille vastuualueille. Ajoittain he johtivat sekä renkien että huovien monia töitä. Heillä oli myös omat nimikkorenkinsä. Monilla muillakin linnalla työskentelevillä linnan ammattilaisilla oli omat renkinsä, kuten vaikkapa kokinrenki.