Ilmaista ei ollut myöskään pappiskoulutus katedraalikoulussa. Lahjakas ja vauraan suvun hyvin varoitettu nuorukainen saattoi päästä peräti Pariisin yliopistoon saakka opiskelemaan teologiaa. Siellä hän liittyi ”Pohjoisten maiden osakuntaan” johon kuuluivat Skandinavian maiden lisäksi myös mm. Englanti.

Nuoren ylimyksen kalliit kirkolliset opinnot olivat suvulle kannattava sijoitus, sillä korkeimmin oppineilla oli suuremmat mahdollisuudet kirkon korkeimpiin virkoihin ja kirkolla oli paljon maallistakin valtaa.

Eritoten Itämaassa oli piispa - kuten nyt jo pitkään virassaan ollut vanha ja kuolemaa tekevä Bero Balk - alueen korkein poliittinen johtaja. Piispalla oli oma linnansa mahtava Kuusisto ja siellä huovinsa varusväkenään. Siinä missä linnojen voudit hallitsivat vain omaa linnalääniään, johti Turun tuomiokapituli koko Itämaan poliittista toimintaa ja itse piispa ajoittain myös sotilaallista organisaatiota.

Kirkkoa johtaa peräti kolme eri paavia. Urbanus VI Roomasta, Benedictus XIII Avingnonista ja Johannes XXIII Pisasta käsin. Sekä kirkonmiehet että valtakunnat ovat joutuneet valitsemaan puolensa eri paavien väliltä. Ruotsi ja Tanska ovat vanhastaan uskollisia Rooman paaville.

-Jani Hyväri