Viikinki/normanni/Suomessa myöhäinen rautakausi, 800-1100 jKr

Aikajakso on melko pitkä, mutta muutoksia ei tapahtunut paljoakaan. Vain rikkailla oli varaa rengaspanssaripaitaan, joka usein periytyi isältä pojalle useiden sukupolvien ajan. Kypärä oli aluksi pääasiassa pienistä paloista ja vanteista koottu ns. spangen-tyyppinen, mutta aikakauden loppua kohden yhdestä palasta tehty malli yleistyi. Nenää suojaava nasaalilevy yleinen. Kilpi yleisesti pyöreä, keskuskupuralla, tai myöhemmin ns. tippakilpi normanneilla jalkaa suojaamaan ratsastattaessa. Miekka melko lyhyt- ja leveäteräinen, optimoitu enemmän leikkaavuuteen. Kirveet ja keihäät tietysti yleisesti käytössä.

+++

Ristiretkiaika/Suomen varhaiskeskiaika, 1100-1300 jKr

Tänä aikakautena rengaspanssaripaidat olivat yleisesti pitkähihaisia, joissain tapauksissa hihoihin oli liitetty lapasosat. Rengaspanssarihuput ja -lahkeet olivat myös yleisempiä. Kypärissä yleistyi ns. kattilahattu sekä koko pään ympäröivä heaume. Rengaspanssarin vahvikkeeksi alettiin käyttämään kovitetusta nahkasta tehtyjä osia, kuten kyrasseja. Ensimmäiset kypärän lisäksi raudasta tehdyt levyosat olivat polvikupit, usein kalliilla kankaalla päällystetyt. kauden loppua kohden jaloissa alettiin käyttämään rengaspanssarilahkeitten lisäksi kovitetusta nahkasta tehtyjä suojuksia ja/tai reisissä useasta kangaskerroksesta tehtyjä toppalahkeita. Jalkaväellä erityisesti yleistyi vastaava monikerroksinen toppatakki, gambeson. Miekat pidentyivät ja kapenivat, kilvet pienenivät vartalon panssaroinnin lisääntyessä. Ratsuväen keihäs oli muuttunut jo pitkäksi ja tukevaksi peitseksi tukirenkaineen.

+++

Transitiokausi 1300-1420 jKr

Sulattojen koon kasvun myötä myös aikaansaatujen harkkojen koko kasvoi, näin myös saatiin aikaan laajempia peltejä. Alettiin valmistamaan isompipalaisia kyrasseja, kuvassa kangaspäällysteinen vielä keskisaumallinen malli n. 135o. Kypärämallina aiemmin pieni heaumen alla pidetty bascinet kasvoi kokoa ja alettiin käyttää yksinään, visiirillä tai ilman. Rengaspanssarikaulus eli aventail kiinitettiin bascinetin alareunaan. alimmaisena pidettiin edelleen rengaspanssaripaitaa. Käsivarsi- ja olkapanssarit tulivat yhä peittävimmiksi ja niiteillä suoraan toisiinsa artikuloiduiksi. Samoin jalkapanssarit kasvoivat kokoa ja teräskengät otettiin käyttöön. Teräskintaat syrjäyttivät rengaspanssarilapaset, ja mallina oli yleisesti ns. tiimalasihanskat. Kaikenkaikkiaan pienistä paikallisista eroista huolimatta haarniskatyyli oli kansainvälistä. Osat kiinitettiin nyöreillä alimmaisena olevaan asetakkiin, pourpoint/gambeson. Koko setti alkoi kauden lopulla olla jo melko painava, mutta huonoin seikka oli lämmön heikko poistuminen. Aseissa kehitys johti enemmän leikkaavuudesta pisto- tai perkussiovaikutuksen hakemiseen; miekoista tuli kapeita teräväkärkisiä ja erilaiset nuijat, hilparit, sotavasarat saivat enemmän jalansijaa. Ratsailla ritarien ensisijainen ase oli edelleen peitsi.

+++

Valkoinen kausi;

goottilainen/milanolainen 1420-1500 jKr

Kaudesta käytetään nimitystä 'valkoinen' siksi että tällöin haarniskat tehtiin kattamaan koko ritari päästä jalkoihin kiiltävällä pellillä. Syntyi myös kaksi toisistaan tyylillisesti eroavaa pääsuuntaa; alppien eteläpuolinen eli milanolainen ja pohjoispuolinen eli goottilainen. Pohjois-Italian haarniskapajat tuottivat myös paljon varusteita Ranskan ja Englannin markkinoille, muokattuna paikalliseen makuun. Milanolaiset haarniskat olivat tyypillisesti pyöreämpimuotoisia, sileäpeltisiä ja paksumpimateriaalisempia, tosin hiiliteräksen tultua käyttöön pellit ohenivat huomattavasti. Goottilainen tyyli suosi urituksia ja vekkejä rakenteellisen vahvuuden hakemiseksi sekä kulmikkaampaa muotoa. Haarniskaosat olivat koottu useammasta toisiinsa artikuloiduista osista liikkuvuuden parantamiseksi suojauksesta tinkimättä. Aluksi alla käytettiin edelleen pitkää rengaspanssaripaitaa, joka myöhemmin pelkistyi takkiin kiinitetyiksi paloiksi suojaamassa viimeisiä pellittömiä kohtia; kainaloita, kyynärtaipeita ja nivusia. Saksan alueella käytettiin myös rengaspanssarishortseja. Kypärä oli usein sallet-tyyppinen pitkällä niskaa suojaavalla tiitalla ja kasvojen alaosaa suoja erillinen kaulasuojus. Italiassa suosittiin armet-tyyppistä tiukasti istuvaa koko pään suojaavaa kypärää. Myös antiikin kypäriä muistuttava barbuta oli yleinen. Vaikka kiillotettu pinta oli yleinen, se ei ollut kuitenkaan ainoa vaihtoehto; liikkeellä oli myös paljon sinistettyjä ja russetoituja haarniskoita. Tavallisen sotilaan varustukset saattoivat olla myös maalattuja.

+++

 

(c) all copyrights WarusSeppäin Kilta 2011. Design +marcvs:me:fecit+ | Dreamweaver