Pyrimme rekonstruoimaan Liechtenauer-koulukunnan oppeja seuraavien lähdeteosten pohjalta. Näissä käsitellään aseettomien tekniikoiden eli painin lisäksi pitkämiekan, miekan ja kupuran, väkipuukon, tikarin, keihään ja peitsen käyttöä, haarniskoituna ja ilman, ratsailla ja jalan.

Primääriteoksina ovat:

 

Codex Hs. 3227a eli Döbringer, vuodelta 1389, sisältää Liechtenauerin eri aseiden opetuksia sekä muiden opettajien tekniikoita. Varsinaisesti Hausbuch, eli sisältää myös muuta 'hyödyllistä' tietoa hammashygieniasta astrologiaan. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Mscr. Dresd. C 487, tunnettu yleisesti nimellä Ringeck, noin vuodelta 1440. Sisältää Liechtenauerin tekstin lisäksi Ott'in painia, Liegnitzerin miekka+kupuraa ym. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

44 A 8 (Cod. 1449) tunnettu von Danzigin nimellä, vuodelta 1452. Sisältö suurimmaksi osaksi sama kuin edellisessä. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Cod.I.6.4o.3 eli Jud Lew, noin 1450. Sisältää pitkämiekan lisäksi painia ja taistelua haarniskoituna jalan ja ratsailla. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Ms. 1825 eli Paulus Kal fechtbuch, noin 1460. Isot kuvat, vähän tekstiä. Thalhofferin kirjojen tyylinen 'portfolio'. Muutama tekniikka, käsitellään kaikki aseet. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

CGM 582 eli Leckuechner. Pelkästään messeriin eli väkipuukkoon keskittynyt kirja. Kaksi versiota, toinen pelkällä tekstillä sekä kuvitettu versio. Terminologia suurelta osin Liechtenauerista poikkeavaa mutta periaatteet ja tekniikat samat, sekä mainitaan perinteeseen kuuluvaksi. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Cod. icon. 393 Paulus Hector Mair'in kaksi kirjaa käsittävä upea teos, kahtena versiona. Vuodelta 1542. Todella hieno kuvitus, tekstit latinaksi ja saksaksi. Sisältää tavallisten lisäksi monia muualla käsittelemättömiä aseita, nuijia, sirppejä, viikatteita, varstoja jne. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Sekundäärisinä lähteinä, täydentämään ja vertailun vuoksi, käytämme seuraavia manuskriptejä:

 

Cod.I.6.4o.2 eli codex Wallerstein, suurin osa noin vuodelta 1470 ja osa 1300-luvun lopusta. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Ms 963 eli Czynner fechtbuch vuodelta 1538.

Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

KK 5012 eli Peter Falkner fechtbuch noin vuodelta 1480. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Gladiatoria noin vuodelta 1450. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

 

M.I.29 eli Speyer vuodelta 1490. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

 

Cod. icon 394a ja muut. Hans Thalhofferin useita teoksia 1400-luvun loppupuolella. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

Cod.I.6.2o.3 eli Jörg Wilhalm vuodelta 1522. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

 

Mss. var. 82 eli Meyer fechtbuch vuodelta 1570. Myöhempien aikojen urheiluversio. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

 

 

Ms I.33 eli Tower fechtbuch. Sisältää pelkästää miekka+kupuratekniikoita. Vanhin säilynyt fechtbuch 1200-luvun lopusta ja näin Liechtenauer-tradition edeltäjiä. Linkit: alkuperäinen | transkripti | englanniksi | suomeksi

Johannes Liechtenauer syntyi etelä-saksassa joskus 1310-luvun lopulla. Nimensä mukaan on kotoisin Liechtenau-nimisestä paikasta, mutta ei ole tietoa onko se Badenin vai Swabian Liechtenau, eikä tiedetä onko hänellä mitään yhteyttä aatelisiin von Liechtenau'hin. Melkein kaikki mitä tiedetään varmaksi, on että hänen säkeistönsä on kirjoitettu etelä-saksalaisella murteella ja hänestä tuli tunnustettu mestari opiskeltuaan monen keski-eurooppalaisen opettajan johdolla. Hän tuli kuuluisaksi lähinnä uuden pitkämiekkatyylin myötä, jonka kehitti messer-tekniikoiden pohjalta. Messer eli veitsi/väkipuukko oli kaikkien käytössä sallittu ase, myös monen yläluokkaisen suosima vaikka näillä oli oikeus kantaa myös kaksiteräistä miekkaa. Messerit ovatkin luonnollinen kehitysjatkumo vanhoista germaanisista seax-veitsistä. Ajan myötä messeritkin kasvoivat pituutta saavuttaen parhaimmillaan jopa 900mm teräpituuden. Alkuperä veitsitekniikkaan näkyy pitkän messerin käytössä lähinnä kilven käytön puutteena,vaikka jossain yhteyksissä kupuraakin on esiintynyt, joten asetta on pitänyt käyttää myös suojaamiseen."Muista että miekkasi on kilpesi". Myös Suomessa väkipuukko oli enemmän varsinainen taisteluväline kuin kaksiteräinen miekka, joka taasen oli enemmän statussymboli (erityisesti rautakaudella) joten voimme olettaa jonkinnäköistä johdonmukaista käyttötapaa.

1200-luvulta lähtien kaksiteräisetkin yläluokan käyttämät miekat alkoivat muuttaa muotoaan; pidentyä ja ohentua sopeutuen näin varustusten kehittymiseen suojaamaan paremmin leikkaavilta lyönneiltä. Haarniskoiden kehittymisen myötä ensin myös kilpien koko pieneni ja pikku hiljaa ne jäivät kokonaan pois. Tästä sai alkunsa kaksikätisen otteen miekkailutyyli, 1300-luvun alussa ammattisotilaat siirtyivät käyttämään pitkäteräisiä ja -kahvaisia miekkoja joka aiheutti myös ko. aseelle sopivien tekniikoiden kehittämisen. Liechtenauer sekoitti messertekniikoiden nopeuden ja ympyräliikkeen sekä keihästekniikoiden pistot kaksiteräisen miekankäytön perinteisiin ja sai aikaan näin uuden tyylin jossa korostetaan asennon, ajoituksen sekä herkkyyden tärkeyttä sekä käytetään torjunnan ja hyökkäyksen samanaikaisuutta. Tämä uusi tyyli oli ylivoimainen muihin verrattuna, eikä saksankielisellä alueella ole säilynyt kuin hieman viitteitä muihin tyyleihin.

 

"Tässä opit mestari Liechtenauerin miekkailutaidon jalan ja ratsailla, haarniskassa ja ilman | ja ennen kaikkea | huomaa että miekankäyttö on vain yksi laji | ja se keksittiin satoja vuosia sitten | tämä taito on kaikkien aseenkäyttötyylien ydin ja alku ja sen ymmärsi täysin mestari Liechtenauer | Ei niin, että hän olisi itse keksinyt ja kehittänyt kaiken tässä kuvatun vaan hän matkusti ja opiskeli monissa maissa | koska halusi oppia tämän rehellisen ja oikeudenmukaisen taidon" - Hs. 3227a

1300-luvun puolenvälin jälkeen Liechtenauer oli koonnut ryhmän taitavia mestareita eri kamppailun osa-alueilta, pitkämiekan, miekan, messerin, tikarin, peitsen, keihään ja aseettoman painin, haarniskassa ja ilman, jotka nitoivat taitonsa kokonaiseksi systeemiksi. Ensimmäiset kirjoitetut tekstit olivat muistiinpanoja kryptisistä muistirunoista, joilla pyrittiin estämään taidon valuminen vääriin käsiin.

 

"Nyt siis taitoa on sallittu kuvattavan kirjoituksella salatuin ja harkituin sanoin. Näin siksi ettei jokainen joka sitä kuulee, ymmärrä." -von Danzig fechtbuch

Suullinen opetusmetodi siis lopulta kirjattiin ylös, ensimmäisen kerran ilmeisesti 1368, todennäköisesti 'alkuperäisen' taidon säilyttämiseksi sillä muunnoksia ja opettajia alkoi löytyä kasapäin. Ensimmäinen kirja aiheesta on codex Hs. 3227a vuodelta 1389, piakkoin Liechtenauerin kuoleman jälkeen.Säilyttääkseen asemansa oppilaansa perustivat pyhän Markuksen veljeskunnan; Marxbruder. Muitakin miekkailukiltoja perustettiin myöhemmin mutta nämä eivät saavuttaneet samaa asemaa.